• Saara Ollikainen

Ennakoiden vai reagoiden?

Pohdimme aiemmin Facebook-postauksessamme sitä, miten ADHD saattaa vaikuttaa siihen, että asiat tulevat tehdyksi enemmän fiiliksen mukaan, kuin rutiinilla ja suunnitellusti (Rytmillä vai rutiinilla?). Rytmillä tekeminen tarkoittaa tehtävän tekemistä silloin, kun energiatasot ovat sopivat ja inspiraatio iskee. Se vaatii hyvän fiiliksen ja oikean hetken. Hyvänä puolena on tietenkin se, että motivaation iskiessä voi olla hyvinkin tuottelias, aikaansaava ja energinen. Huonona puolena puolestaan on se, että motivaatio ja energia saattavat olla parhaimmillaan varsin outoon aikaan (esimerkiksi yöllä), kaikki perheenjäsenet eivät katso ehkä hyvällä nopealla aikataululla muuttuvia suunnitelmia ja tapaamisten perumisia sen mukaan, mikä tunne tai energia sopii yhdelle perheenjäsenelle.

Nyt jatkamme samalla aiheella ja pohdimme ennakoimisen ja reagoinnin eroa. Ohjeeksi ADHD:n hoitoon annetaan usein tilanteiden ennakointi. Sillä tarkoitetaan usein joidenkin asioiden tekemistä ennakolta, jotta myöhemmin on helpompaa. Ennakointi voi tarkoittaa lapsen vaatteiden valikointia edellisenä iltana, jotta aamut sujuvat nopeammin. Samoin ennakointi voi tarkoittaa esimerkiksi viikon aikataulun kertomista lapselle etukäteen, jos jotkut tilanteet tuottavat enemmän haasteita, kuin toiset. Ennakoinnin kritiikiksi ja haasteeksi on usein käytännössä todettu kalenteroinnin ja muistilappujen käyttämisen haasteet ADHD:ssa: kalenteri on tyhjä, koska sinne merkitseminen unohtuu, tai siellä on sattumanvaraisia muistiinpanoja, joita kukaan ei muista lukea. Ongelmaksi rutiinien ylläpitämisessä saattaa muodostua myös se, että ADHD -oireiselle rutiinit saattavat olla tylsiä, ja niihin on vaikea sitoutua innon ja motivaation puuttuessa.

Mikäli elämä on jatkuvaa reagointia, sekä hyvän ja tuotteliaan fiiliksen etsimistä tekemiseen, saatat olla koko ajan pienen askeleen jäljessä ja arki tuntuu kaoottiselta: kirjaston kirjat palautetaan, kun tulee muistutus (jos kirjat löytyvät), lasten toppavaatteet ostetaan ensimmäisenä pakkaspäivänä (jos silloinkaan), vaatteet pestään, jos puhtaita ei ole ja tällöinkin pyykit saattavat unohtua koneeseen. Reagointi kuluttaa sekä muiden, että henkilön omia voimavaroja, sillä toisen inspiraation aikana muut eivät ole aina yhtä innokkaita tekemiseen, elämä on jatkuvaa asioiden muistelua, myöhästymistä tai etsimistä.

Ennakointi vaatii aikaa ja tyhjää tilaa, se tarkoittaa suunnittelemista, päättämistä ja toteuttamista ennen viimeistä mahdollista hetkeä. Samaan aikaan on hyvä pitää huolta, että huomiosta ei riitele useita tekijöitä (lapset, työt). Ennakointi voikin siis olla päätös. Päätös ottaa aikaa suunnittelemiseen, päätös siivota tiettynä päivänä, tai päätös käydä laskut läpi kerran kuukaudessa tiettynä viikonpäivänä. Päätös miten toimia esimerkiksi pyykkien kanssa. Päätös toimia ilman fiilistä, ilman inspiraatiota. Motivaatiohukkaan voi myös auttaa rutiinien tai ympäristön muuttaminen tai vaihtaminen, asian tekeminen uudella tavalla, tai innostuksen etsiminen tehtävän sisältä (uudet mieluisat siivousvälineet tms).

Perheitä on erilaisia. Toisissa on hyvin tarkat rutiinit liittyen pyykkeihin, ruokaan, urheiluun ja siisteyteen, kun taas toisissa perheissä ei ole totuttu ylläpitämään tai luomaan säännöllisiä rytmejä. Arki on saattanut mennä yhden tai useamman perheenjäsenen fiiliksen mukaan. Jos jotakuta ei ole huvittanut, asioita on peruttu, lykätty tai unohdettu. Minkälainen sinun lapsuuden perheesi oli? Tunnistatko edellä mainittuja tekijöitä omasta elämästäsi? Onko teidän perheessänne erilaisia jäseniä: joku toimii ennakoiden, toinen reagoiden?


104 katselukertaa