• ntuhkanen

Kuka lohduttaisi impulsiivista?




Olen huomannut, että impulsiivisuudesta kirjoitetaan ja puhutaan vähemmän, kuin esimerkiksi tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteista. Nämä ovat myös vahvasti toisiinsa kietoutuneita oireita. Halusin kuitenkin tässä hetkeksi keskittyä impulsiivisuuteen.

Impulsiivisuudella tarkoitetaan taipumusta toimia hetken mielijohteesta. Impulsiivisella käytöksellä tarkoitetaan toistuvia äkillisiä, spontaaneja ja harkitsemattomia tekoja: vastaa viittaamatta, kiipeilee vaarallisiin paikkoihin, ostaa hetken mielijohteesta, lähtee mukaan tyhmyyksiin, sanoo ääneen asioita joita ei pitäisi, tunteet tulee impulsiivisesti ulos riippumatta tilanteesta, harrastaa seksiä mielijohteesta. Joskus impulsiivisuus on enemmän ajatusten impulsiivisuutta, mieli poukkoilee asiasta toiseen ja täyttyy uusista impulsseista haitaten pitkäjänteistä tekemistä ja vaikkapa opiskelua. Impulsiivisuutta voi esiintyä kenellä tahansa mutta säännöllisenä ja haittaa aiheuttavana reaktiotapana se usein liittyy esimerkiksi ADHD oireisiin, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epävakaaseen persoonallisuuteen tai stressaavaan elämäntilanteeseen. Tässä kirjoituksessa pohdin asiaa keskittyen erityisesti impulsiivisuuteen adhd:n oireena, jolloin impulsiiivisuus on tavallaan osa henkilön persoonaa ja aiheuttaa usein haittaa.

Impulsiivisuus nähdään ja koetaan usein hyvin hankalana oireena tai hankaluuksia aiheuttavana asiana kotona, koulussa ja asianosaisen kokemuksena. Ja se on tietysti tottakin, impulsiivinen käytös voi aiheuttaa suuria hankaluuksia koulussa, ihmissuhteissa, raha-asioissa, työelämässä ja yleensäkin elämänhallinnassa. Impulsiivinen lapsi tai aikuinen voi aiheuttaa itselleen vaaratilanteita ja häpeän kokemuksia.

Impulsiivisuus juontuu aivojen toiminnasta. Aivojen etuotsalohkojen yksi tärkeä tehtävä on hillitä impulsiivisuutta. ADHD oireisella tärkeä aivojen toiminto, joka estää toimintaa ja näkyy impulsiivisuutena, on heikko. Aivojen “estävät” rada eivät toimi tehokkaasti ja ihminen toimii tahtomattaan usein erilaisten impulssien mukaan. Eräs pieni poika kuvasi tunnetta hyvin: “Minut pitäisi lamauttaa sähkölamauttimella, etten kiipeäisi katolle”. Eli impulssi tekemiseen on hyvin voimakas ja sitä voi olla lähes mahdoton pysäyttää tai vastustaa. ADHD:n näitä oireita kuvaakin hyvin ajatus, että on kuin “Ferrari ilman jarruja”.

Vanhemmille lapsen tai nuoren impulsiivisuus tuottaa usein suuria haasteita. Voi olla vaikea taata lapsen turvallisuus jos lapsi toimii usein impulsiivisesti. Vanhemman voi olla vaikea ymmärtää, että tilanteissa lapsi ei vain muista tai pysty ajattelemaan tilanteen seurauksia tai vaaroja. Hankalinta on, että lapsi toistaa ehkä samoja tekoja, vaikuttaa, että ei opi aikaisemmasta tai ei välitä. Usein teot tulkitaan tahallisiksi. Toisaalta voi olla vaikeaa erottaa, mikä on mitäkin, erityisesti jos lapsella on lisäksi uhmakkuushäiriö.

Impulsiivisuus ei oikein sovi mihinkään (nyky)yhteiskunnassamme. Koulu, opiskelu ja impulsiivisuus ovat hyvin hankala yhdistelmä. Samoin työelämä ja parisuhde. Erityisesti naiset oppivat salaamaan ja kontrolloimaan impulsiivisuutta, kun huomaavat ettei se ole hyväksyttävää ja aiheuttaa hankaluuksia. Helppoa impulsiivisuuden ehkäisy ei ole, mutta onnistuu joskus esimerkiksi tiukkojen rutiinien avulla. Moni pitääkin elämänsä tiukasti kontrollissa, jotta välttää tuon impulsiivisuuden “tuhovoiman”. Joskus on hankalaa, että rentona ja energisenä impulsseja on vielä hankalampi vastustaa eli vastustaakseen niitä, joutuu olemaan valppaana ja kontrollissa. Jos ote lipeää, se voi olla tuhoisaa tai aiheuttaa myöhemmin ainakin häpeän tunteita. Selvää on, että alkoholi ja muut päihteet madaltaa kynnystä toimia impulsiivisesti. Impulsiivinen on myös suuremmassa vaarassa kokeilla eri päihteitä impulsiivisesti ja addiktoitua. Toisaalta myös itse impulsiivisuuteen voi addiktoitua, vaarallisiin liikuntalajeihin, ostoksiin tai seksiin.

Kuka siis lohduttaisi tai ymmärtäisi impulsiivista? Mitä hyvää impulsiivisuudessa voisi olla? Miltä impulsiivisuus tuntuu? Tärkeintä on ymmärtää, että impulsiivisuus ei ole tahallista. Luokan impulsiivinen huutelija ei halua olla siinä roolissa mutta ei ehkä mahda itselleen usein mitään. Lapsen ja nuoren (sekä opettajan) kanssa on hyvä nimetä tämä asia, se jo tuo ymmärrystä. Impulsiivisuus on myös upea elämänvoima, jos se saadaan hyvään käyttöön. Impulsiivinen ihminen on spontaani, luova, idearikas heittäytyjä. Jos impulsiivisuus kitketään tai sitä yritetään kitkeä lapsesta rangaistuksilla ja paheksunnalla, sillä voi olla huonoja seurauksia. Lapsi ehkä kokee itsensä vääränlaiseksi, tämä hänen ominaisuus aiheuttaa ongelmia eikä ole missään hyväksytty. Hänessä on jotain huonoa, vaarallista, jolle hän ei usein mahda mitään. Hän voi kokea, että perheen/koulun ongelmat johtuvat hänestä. Sen sijaan hän voisi oppia, että hänellä on tällainen ominaisuus ja kuinka sen kanssa voi pärjätä elämässä. Hän voisi oppia, milloin ja missä ympäristöissä hän voi toteuttaa tätä ominaisuutta hyväksyttävästi esimerkiksi urheilu, taide, extreme lajit, erilaiset ammatit. Lapsi voisi oppia, että sitkeinkin impulssi menee ohi noin 30 minuutissa ja sen yli voi oppia “surffaamaan”. Lapsi voisi löytää omat tavat hallita tätä vahvaa voimaa, josta saa myös tunnetta elossa olemisesta. Miten riemukas tunne onkaan jos voi toimia impulsiivisesti esimerkiksi luovassa projektissa tai esiintyessä. Kun kaksi tai useampi impulsiivinen ihminen kohtaa, voi tunne olla hyvin voimakas, riemullinen ja energisoiva. Jos tähän vielä yhdistyy adhd:n piirre, jossa tunteet koetaan hyvin voimakkaina, voi tällainen vertaisten löytäminen olla erityisen tärkeää, joskin myös riskinä yhä voimistuva impulsiivisuus ja harkitsemattomat teot yhdessä.

Impulsiivinen lapsi ja nuori tarvitsee vanhemmilta paljon kärsivällisyyttä. Arjessa lapsi tarvitsee paljon aikuisen seuraa ja kontrollia, hän ei ehkä voi kulkea yksin koulumatkoja tai viettää aikaa vapaasti ulkona joutumatta aina “ongelmiin”. Tällöin onkin haasteena, kuinka lapsen ja perheen elämä järjestetään niin, että lapsi ei koe liiallista rajoittamista mutta hän on turvassa impulsseiltaan. Lapsi tarvitsee paljon “pohdiskelutaitojen” treeniä. Päivittäin olisi hyvä olla hetki, jolloin aikuinen juttelee lapsen kanssa tunteista, ajatuksista, haaveista, toisten ihmisten mielestä ja havainnoista. Tämä kehittää tärkeän etuotsalohkon toimintaa ja luo yhteyttä tunteiden ja järjen välille. Samalla lapsi saa tärkeää yhteyden vahvistusta aikuisen taholta- yhteistä aikaa ja puuhaa.

Lapsi, joka ei tunnista tunteitaan, on alttiimpi toimimaan impulsiivisesti. Opeta siis lapselle tunteista. Keskustelkaa, mikä on ero tunteen ja toiminnan välillä. Opeta lapselle ongelmanratkaisutaitoja. Opeta hänet ottamaan aikalisä, pohtimaan viisi mahdollista toimintatapaa tilanteessa, ennen kuin hän toimii.

Joillekin lapsille myös ADHD lääkitys voi tuoda apua myös impulsiivisuuteen.

Neuroperhe keskustelukorttien ja KeinotON korttien avulla voit helposti keskustella lapsen/nuoren/aikuisen kanssa myös impulsiivisuudesta ja kokeilla siihen keinoja.

Kirjoittaja: Sosionomi YAMK, neuropsykiatrinen valmentaja, työnohjaaja Noora Tuhkanen


26 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki